Kaksplus.fi

tiistai 6. joulukuuta 2016

Juustokakkujen ihana helppous + resepti :)



Rakastan juustokakkujen helppoutta ja varmuutta,
niiden kanssa onnistun aina. 
Lisäksi juustokakut ovat helposti muunneltavissa;
täytteen ja kiilteen makua vaihtamalla
lopputuloksesta saa halutessaan joka kerralla erilaisen.

Kun käväisimme viikonloppuna kaveriperheen luona, 
tein viemisiksi tällaisen,
aivan jättimäisen appelsiini-sitruuna-kakun.
Tästä tulee todellakin iso (tai kaksi pienempää kakkua),
joten ohje kannattaa tarvittessa puolittaa. 
Itse tein kakun laktoosittomana ja gluteenittomana
ja juustokakut ovatkin ehdottomasti yksi 
helpoimpia gluteenittomia leivottavia,
koska vain pohjan ainesosat tarvitsee vaihtaa. 

Tässä resepti taas teillekin :).


APPELSIINI-SITRUUNA-JUUSTOKAKKU (G, L)

Pohja:
2 pkt gluteenittomia keksejä
noin 2prk Piltin Aurinkoinen-sosetta

Täyte:
2prk laktoositonta sitruunajugurttia
2prk laktoositonta sitruuna- / appelsiinirahkaa
2 rasiaa laktoositonta tuorejuustoa
8 valkuaista
4dl sokeria
4tl vaniljasokeria
1 sitruunan kuori
2dl sitruunamehua
12 liivatelehteä

Kiille:
5dl appelsiinimehua
6 liivatelehteä

Laita täytteen liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Murskaa keksit ja sekoita hedelmäsoseen kanssa,
levitä seos irtopohjavuokaan.

Vaahdota valkuaiset ja sekoita kaikki täytteet aineet keskenään,
mutta jätä noin puolet sitruunamehusta sivuun.
Kuumenna tuo mehu ja sulata liivatteet siihen.
Lisää liivateseos muun täytteen joukkoon ja sekoita hyvin.
Laita kakku hyytymään jääkaappiin pariksi tunniksi.

Laita kiilteen liivatteet likoamaan hetkeksi kylmään veteen.
Kuumenna pieni osa kiilteen mehusta ja sulata liivatteet siihen.
Yhdistä lopun mehun kanssa ja kaada jäähtynyt 
mehu-liivate-seos varovasti hyytyneen kakun päälle.
Anna jähmettyä jääkaapissa.

Valmiin kakun päälle voi pursottaa koristeta esimerkiksi sulatetulla,
tummalla suklaalla :).


torstai 1. joulukuuta 2016

Yhdellä vinkillä nautinnolliseen ja stressittömään jouluun


Olen miettinyt, miksi en osaa stressata jouluvalmisteluista,
vaan nautin niistä.
Jos voisinkin antaa yhden vinkin omien ajatusteni pohjalta,
olisi se ehdottomasti "keskity siihen, mikä tuottaa iloa."
Mieti, mikä tuo jouluusi eniten iloa ja nautintoa ja keskity siihen.

Itselleni tuo asia olisi perhe ja tunnelma,
jollekin toiselle se voi olla jokin aivan muu.
Kun asioita valmistelee ilon ja nautinnon kautta,
on tekeminenkin ihanaa ja mielekästä. 

Kaikkea ei tarvitse tehdä,
niin kuin on aina tehty, jos tapa ei tunnu itsestä hyvältä.
Kukaan ei muistele menneitä jouluja lämmöllä siksi,
että vessan lattia tuli kuurattua hampaat irvessä
tai joulupöytään valmistettiin väkisin porkkanalaatikkoa,
vaikkei kukaan siitä edes pitänyt.
Jos askartelu ei tunnu omalta jutulta,
kaupasta ostettu kortti tai kännykällä napattu kuva on ihan yhtä hyvä.

Uskon, että lopulta niitä kaikista tärkeimpiä,
lämpimiin muistoihin vaikuttavia asioita
on melko vähän.
Niitä, jotka tekevät joulusta joulun,
jotka ovat jokaiselle henkilökohtaisia.
Ne ovat ne tärkeimmät,
joihin kannattaa keskittyä ❤.


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Hittiaskartelu: Superhelpot jouluiset marakassit :)




Meillä nämä jouluiset marakassit olivat lasten mielestä
aivan ihania jo viime vuonna.
Suosio näyttäisi vain jatkuvan,
kun muutama päivä sitten askarreltiin näitä uudestaan.

Nämä ovat todella helppoja tehdä,
edes liimaa ei tarvita:

Teippaa vessapaperirullan ympärille palanen lahjapaperia.
Paperin on hyvä olla vähän leveämpi kuin vessapaperirulla.
Riittää hyvin, kun paperisuikaleen teippaa rullaan
vain sen alusta ja lopusta.
Käännä lahjapaperin päät rullan sisään.
Nido toinen rullan pää tiheästi kiinni.
Kaada rullan sisään vähän riisiä ja
nido toinen pää kiinni tiheästi niin,
että litistät pään kiinni eri päin kuin ensimmäisen pään
(näkyy kuvasta hyvin).

Näistä riittää ainakin meillä iloa pitkään! :)


tiistai 29. marraskuuta 2016

Tulosta talteen paperisten lumihiutaleiden kaavat :)


Paperisten lumihiutaleiden tekeminen on minulle joka vuosi 
yksi pienistä, ihanista, joulun tunnelmaa tuovista asioista.
Teen lumihiutaleet usein ihan vain leivinpaperista,
sillä inspiraation ja fiiliksen iskiessä ei kotona
aina ole välttämättä sopivan sävyistä silkkipaperia. 
Leivinpaperi toimii näissä mielestäni oikein hyvin :).

Meillä hiutaleet pääsevät yleensä parvekkeen oveen,
kun niitä on riittävästi.
Piirtelin teillekin muutaman erilaisen kaavan;
nämä voi halutessaan tulostaa malleiksi.
Koristeellisimmassa kannattaa olla ihan pienet ja terävät sakset,
oikeanpuolimmaisia taas voi leikellä
vaikka jo koululaistenkin kanssa. 

Kivoja askarteluhetkiä! 

(Jos et muista, miten paperi aluksi taitellaan,
ohje löytyy esimerkiksi täältä.)


maanantai 28. marraskuuta 2016

Ärsyttävät ja vahingolliset stereotypiat pojan äitinä olemisesta



Aina välillä törmään stereotypioihin siitä,
millaista on olla pojan äiti.
Huomaan itse kuvittelevani,
ettei enää nykyaikana tällaisia yleistyksiä juurikaan olisi 
ja hämmästyn itse joka kerran niihin törmätessäni.

En osaa oikeastaan koskaan samaistua noihin stereotypioihin,
enkä edes halua määrittää lastani niiden mukaan
tai näe tarpeellisuutta tai loogisuutta siihen.
Päinvastoin;
mielestäni on lasta vahingoittavaa
kohdella häntä jatkuvasti noiden ehkä
näennäisesti pientenkin oletusarvojen mukaan.
Vuosien saatossa toistoja tulee paljon;
lapsi saa jatkuvasti kokea,
että ulkopuolelta määritetään se,
millainen hänen tulisi olla.
Sen sijaan, että saisi olla sellainen kuin on.
On raskasta kuulla koko elämänsä ajan,
ettei riitä sellaisena kuin on.

Olen kahden lapsen äiti.
Kahden erilaisen persoonan,
jotka sattuvat pitämään tietyistä asioista.
Kahden ihmisen, kahden yksilön.
Toinen heistä sattuu olemaan tyttö ja toinen poika,
mutta ensisijaisesti he ovat minulle kaksi lasta,
kaksi erilaista persoonaa.
Heidän sukupuolensa on vain yksi, pieni asia
muiden asioiden joukossa,
jotka tekevät heistä ainutlaatuisia.

En osaa kuvitella,
että minun pitäisi olla kuopukselleni jotenkin erilainen (pojan) äiti 
kuin esikoiselleni ainoastaan siksi, että he ovat eri sukupuolta.
Toki lapseni ovat erilaisia luonteeltaan
ja pitävät osin eri asioista,
ovathan he omia yksilöitään. 
Erilaisia he olisivat kuitenkin,
vaikka olisivat samaakin sukupuolta.
Eihän kahta samanlaista ihmistä ole.

Mielestäni tärkeintä on,
että lapsi kokee tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi
omana itsenään ja persoonanaan -
eihän hän ole vain sukupuolensa edustaja.
Ettei hänen odoteta olevan (enemmän) jonkinlainen siksi,
että hän on tyttö tai poika.
Ja ettei hänen tekemisiään ja ajatuksiaan
selitetä jatkuvasti persoonan sijaan sillä, 
mitä hänellä sattuu olemaan jalkojensa välissä.
Tärkeintä on vapaus saada olla oma itsensä
ja olla rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena.

En ymmärrä lausahduksia siitä, miten
pojat nyt vain ovat poikia, 
pojat nyt vaan ovat vilkkaita ja meluisia,
pojille on luontaista sellainen ja tällainen
ja niin edelleen ja edelleen.
Eiväthän pojat ole yhtä ja samaa massaa,
vaan yksilöitä siinä, missä muutkin ihmiset.


Meillä asuu aivan ihana poika.
Hän rakastaa haleja ja pusuja.
Yksi maailman suloimpia asioita on,
kun hän unenpöpperössä kietoo lämpimät kätensä
ympärilleni ja halaa.

Hän huomaa kauniit, pienet, arjen asiat ja ilahtuu niistä.
Hän on tarkka ja osaa juuri kolme vuotta täytettyään
lähes kaikki kirjaimet ja numerot.
R-kirjaimesta hän sanoo joka kerta, että se on 
rakkaan kirjain, niin kuin hän on äidin rakas ❤.
Hän rakastaa jouluvalojen kauneutta hämärässä illassa 
ja katuvalojen loisteessa kimaltelevaa lumihankea.
Hän keskittyy uskomattoman taitavasti ja pitkään
tehdessään rakastamiaan asioita. 
Hän höpöttää, laulaa, tanssii,
pohtii asioita, halaa ja pussaa.
Hän on suloinen, valloittava, pieni ihanuus.

Hän ei ole minulle ensisijaisesti poika,
vaan lapseni, rakkaani, oma persoonansa.
Aivan kuten tyttärenikin. 


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Uutuus! Ihana Gluteeniton Leivonta -lehti



Tällä viikolla lasten kerhossa oli ihanaa ohjelmaa; pullan leivontaa.
Lupasin tehdä kerhoon meidän lapsillemme oman,
gluteenittoman ja maidottoman taikinan. 

Vaikka olenkin tottunut leipomaan ja tekemään kaiken
lasten ruokavalion mukaisesti, 
gluteenitonta pullaa en ollut vielä koskaan tehnyt. 
Ikinä.
Olin aina ajatellut, että sitkon puutteen vuoksi
juuri pullataikinan tekeminen gluteenittomana olisi 
melkein mahdotonta ja lopputulos enemmänkin 
murenevaa kuivakakkua kuin pullaa muistuttava. 

Ilahduinkin aivan valtavasti, kun sain tutustua aivan uuteen,
markkinoiden ensimmäiseen, suomenkieliseen
gluteenittomaan leivontaan keskittyvään lehteen.
Sattumalta ja juuri sopivasti lehdessä oli lisäksi
gluteenittomien pullien resepti,
joka pääsikin siis heti kokeiluun.

Yllätyin, miten taikina olikin jo tekovaiheessa
hyvin vehnätaikinan kaltaista rakenteeltaan. 
Myös leipominen oli ollut helppoa,
lasten kotiintuomat pullat näyttivät aivan tavallisilta pullilta
ja makukin oli kohdillaan :).
Lapset olivat aivan hurjan innoissaan,
kun saivat leipoa samaa kuin muutkin ja äidin sydän suli, 
kun lapseni eivät jääneet ulkopuolisiksi.  

Esteetikkona kiinnitin heti huomiota lehden kauniiseen ja
houkuttelevaan ulkoasuun sekä kuviin. 
Reseptejä ja artikkeleita selatessa ei tullut todellakaan mieleen,
että olisi leipomassa jotakin "erilaista" tai "puutteellista",
vaan aivan päinvastoin. 
Kuvat näyttivät niin herkullisilta ja ihanilta, 
että olisin halunnut päästä heti kokeilemaan kaikkea :).
Lisäksi reseptejä oli laidasta laitaan,
erilaisista leivistä joulukarkkeihin ja suklaakakkuihin.

Itse olen törmännyt melko usein oletukseen,
etteivät lapsemme voi syödä "mitään hyvää".
Toivon, että tämä lehti omalta osaltaan onnistuisi
muuttamaan mielipiteitä;
gluteeniton elämä voi olla mahtavan herkullista!
Tämä lehti jää meillä ehdottomasti lukulistalle jatkossakin. 


*yhteistyössä Kolmiokirja Oy

tiistai 22. marraskuuta 2016

Tee mehupilleistä makeat joulukortit!



Meillä lapset rakastavat mehupillejä,
vaikka joisivat vain vettä.
Usein meillä onkin siis kotona pillejä,
ainakin avattu pakkaus,
vaikkei niitä olisikaan vähään aikaan käytetty.

Netissä on näkynyt viime aikoina paljon
washi-teipeillä tehtyjä joulukortteja.
Meillä teippejä ei ole vielä koskaan ollut,
mutta tänään kuiva-ainekaappia penkoessani
koin ihanan ahaa-elämyksen: mehupillit!
Niistä voisi tehdä teippi-tekniikan tyylisiä
joulukortteja myös :).

Näihin kortteihin ei tarvitse sen kummempaa 
ohjetta kirjoitella;
pillejä voi leikata ja sommitella miten vain :).
Tyyliä voi vaihdella hempeästä
mustavalkoiseen tai iloisen punaiseen.
Pillejä voi myös kuvioida permanent-tussilla,
kortteihin voi lisätä hilettä, helmiä, mitä vain...

Tässä kiva idea vaikka ensimmäisen adventin viettoon :).



lauantai 19. marraskuuta 2016

Kokeile sadutusta! :) Lapsen oikeuksien päivä su 20.11.


Huomenna, sunnuntaina, vietetään lapsen oikeuksien päivää.

materiaaleja ja tehtäviä, 
joiden avulla päivää voi käydä läpi yhdessä lasten kanssa.

Meillä esikoinen rakastaa kaikenlaista tarinoiden kertomista
ja esiintymistä ja hänellä on aivan mahtava mielikuvitus.
Hän innostuikin valtavasti yllä mainitulta sivustolta
löytyvästä tehtävästä "Leikin talo".
Luin kertomuksen leikin talosta lapselle ja
hän sai päättää, miten tarina jatkuu.

Alkuperäisessä kertomuksessa on kaksi lasta,
jotka eivät osaa leikkiä.
Toinen lapsista on unohtanut leikkimisen taidon,
koska vanhempien mielestä hän on pitänyt liian kovaa ääntä
ja aiheuttanut liikaa sotkua.
Toinen lapsista ei ole leikkinyt oikeastaan koskaan. 

Näin viisivuotiaani jatkoi tarinaa:

"Se mummo vie ne leikkimökkiin ja sitten se ei oo niin vanha, ettei se jaksaisi kävellä. 
Sitten kävi niin, että se vei ne leikkimökkiin molemmat, silleen vuorotellen. 
Molemmat näkivät toisensa. 
Molemmat pyysivät toisiltansa anteeksi, kun eivät leikkineet yhdessä 
ja sitten ne alkoivat leikkiä piilosta. 

Ja sitten seuraavana aamuna olikin joulu niillä. 
Sitten jouluna poika meni tytön kotiin leikkii. 
Ne leikki niin kauan, iltaan asti, niin monta leikkii, mitä on koko maailmassa. 
Ja molempii sattui ja sitten supersankari auttoi ne ylös ja sitten se lensi kotiin. 

Sitten joulupukki tuli heti ja kun joulupukki jätti lahjat niiden joulukuusen viereen,
he eivät huomanneet, että siinä oli lahjoja, he leikkivät niin pitkään. 
Sitten ne vihdoin lopetti leikin. 
Tyttö sanoi: "Poika, mikä sinun nimi on?"
 Joakim oli pojan nimi. 
Poika kysyi tytön nimeä; tytön nimi oli Lilli. 
Sitten ne avasi lahjat. 

Tyttö sai laukun, mutta ei minkä tahansa laukun, vaan siellä oli prinsessa, joka pyöri, 
ja sieltä tuli kaunista prinsessamusiikkia. 
Poika sai semmoisen leikki-ritarin. 
Sitten siellä jouluna ne lähti yhdessä nukkuu, 
poika vilkutti tytölle ja sitten poika lähti kotiin. 
Tyttö meni nukkumaan omaan sänkyynsä 
ja laittoi oman joululahjansa sängyn viereen, yölampun viereen pöydälle. 
Sen tanssivan prinsessan, ja sammutti sen yhdestä napista. 
Ja aamulla se laittoi päälle sen prinsessan. 
Loppu! Aikamoinen tarina!" 

Sadutus on mielestäni aivan ihanaa tekemistä yhdessä lapsen kanssa.
Lapsi saa käyttää mielikuvitustaan ja kokee itsensä tärkeäksi,
kun aikuinen kirjoittaa hänen tarinansa muistiin,
juuri sellaisena kuin hän haluaa.
Tekstin tekeminen lapsen tarinoista on samalla lapsen tekemistä näkyväksi.
Hänen ja hänen tekemisiensä arvostamista.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan sadutusta,
ainakin meillä lapsi aivan loistaa aina ylpeydestä,
kun luen ääneen hänen itse keksimiään tarinoita ❤.


perjantai 18. marraskuuta 2016

Loskaisen marraskuun ihanuus



Rakastan arjen hitautta, tunnelmallisuutta,
kauniin pehmeää valoa ja hämärää. 
Sitä, ettei ole kiire minnekään,
on lupa olla vain ja nauttia.

Vasta Ylen kaamoksesta kertovan artikkelin luettuani
opin, että tälle kaikelle on nimikin;
tanskankielinen sana hygge.

Kyse on tunnelmasta, kokemuksesta,
nautinnosta, kotoisuudesta ja mukavuudesta.
Esimerkiksi siitä, että hidastaa pimeään vuodenaikaan;
nauttii höyryävästä teestä sohvalla,
kynttilöiden palaessa.
Ettei edes yritä olla väkisin tehokas tai 
napsauttele kaikkia kirkkaimpia valoja päälle,
kun luontokin neuvoo rauhoittumaan ja hidastamaan.
Siitä, että kuuntelee itseään ja nauttii.
Ettei suorita väkisin vain siksi,
että niin kuuluu tehdä.
Nauttii siitä, mitä on.

Hyggen voimin tanskalaiset selviävät Ylen artikkelin mukaan kaamoksesta
ja ovat samalla tutkimusten mukaan maailman onnellisin kansa.

Uskon itse, että pimeys vaikuttaa väkisinkin ihmiseen,
halusi sitä tai ei. 
Itselleni luontevampi ja toimivampi keino on
pyrkiä nauttimaan tästä pimeästä vuodenajasta
kuin taistella kaikin voimin sitä vastaan.

Todistetusti esimerkiksi ihmisen unentarve lisääntyy 
syksyllä ja talvella,
olemmehan aiemmin eläneet ilman kellokortteja ja
yhteiskunnan sanelemia aikatauluja;
valoisan ja pimeän ajan mukaan. 
Uskon, että kehon luontaista rytmiä ja tarpeita 
mahdollisimman hyvin kuuntelemalla
voi tehdä itselleen hyvää.

Aina ei ole pakko olla menevä ja tehokas.
Tekee hyvää myös vain olla.
Keskittyä hetkeen ja nauttia siitä,
kiirehtimättä koko ajan seuraavaan hetkeen ja tekemiseen,
että ehtisi taas seuraavaan ja seuraavaan,
ihan vain suorittamisen vuoksi.

Hieman tästä samasta asiasta, elämästä nauttimisesta,
on kirjoittanut loistavan artikkelin myös Helena Liikanen-Regner:
Suosittelen!

Tunnelmallisia iltoja kaikille!

(Valokuvat omiani, kuten aina.)

torstai 17. marraskuuta 2016

Äidin omaa aikaa: joulukorttiaskartelua :)



Olen jo ennen lapsia nauttinut valtavasti kaikenlaisesta askartelusta,
käsitöistä ja kauneuden luomisesta.
Isänpäivän jälkeen onkin ollut ihanaa kääntää katse jo jouluun.

Pari iltaa sitten meillä soivatkin jo joululaulut,
glögi höyrysi mukissa ja nautin joulukorttien teosta kynttilänvalossa.
Jouluaskartelu on itselleni ihanaa ja rentouttavaa puuhaa;
silloin keskityn vain hetkeen ja tekemiseen.

Ilahduin kovasti, kun sain tutustua Kauneimmat Jouluaskartelut -lehteen.
Ihania ja houkuttelevia ohjeita oli lehdessä vaikka kuinka, 
mutta etenkin joulukorttiohjeet nousivat heti omaksi suosikikseni.
Aiemmin olen selaillut ideoita eniten netistä,
mutta esteetikkona oli ihanaa rapistella myös aivan oikeaa lehteä,
omasta pienestä hetkestä ja
illan tunnelmasta nauttien.

Etenkin ylläolevien kuusien ohjeeseen ihastuin kovasti;
yksinkertaisella taittelulla mistä tahansa paperista tai kartongista
saa valtavan kauniin lopputuloksen :).

Kuusia oli helppo ja nopea tehdä enemmänkin ja
erilaisilla värivalinnoilla korteista saa hyvin eri tyylisiä.
Itse halusin jättää pohjakartongin melko yksinkertaiseksi,
mutta toki senkin voisi koristella vielä vaikka miten :).

Seuraavana on ihan pakko kokeilla vielä langoista tehtyä korttia,
joka sekin oli uusi idea itselleni.
Tällainen askartelulehti oli itselleni uusi tuttavuus,
mutta oikein mieluinen sellainen!
Plussana vielä selkeät ohjeet, kaavat,
erilaiset vinkit laidasta laitaan ja
kierrätysmateriaalien huomioiminen.


Yhteistyössä: Kolmiokirja Oy
Korttien ohje: Kauneimmat Jouluaskartelut




tiistai 15. marraskuuta 2016

Varhaiskasvattajan vinkki: Näin rauhoitat överin iltavillin


Lapset ovat riemusta ja innosta, ehkä jo väsymyksestäkin sekaisin, 
juoksevat ympyrää, huutavat ja kiljuvat.
Puhe kaikuu kuuroille korville.
Iltapalalle tuleminen tai muukaan järkevä toiminta ei onnistu, 
vaan vastaukseksi tulee lisää korviahuumaavaa kiljuntaa, 
karkuunjuoksemista satasen vauhdilla ja 
verhojen taakse piiloutumista hysteerisen hihityksen saattelemana. 
Lapsi on täysin omassa kuplassaan, johon pääsy ei puheen 
(tai edes reilumman äänenkorottamisen) voimin onnistu.

Kuulostaako tutulta? Mitä teet?
Nostatko ehkä lapsen napakasti pöytään, mutta ylikierroksilla olo, 
hömppääminen ja härdelli jatkuu silti?

Usein lapsi ei pysty rauhoittumaan omin voimin, tuosta vain käskemällä, kuin nappia painaen.
 Tunnetilaa on vaikeaa tai mahdotonta vaihtaa toisen käskystä ja heti.
Ympäristön ja siihen liittyvien aistiärsykkeiden voimaa ei kannata aliarvioida. 
Pyri vaikuttamaan lapsen jokaiseen aistiin rauhoittavasti.

Jos mahdollista, vaihtakaa huonetta - 
usein jo ympäristönmuutos auttaa katkaisemaan meneillään olevaa toimintaa. 
Sulje verhot, sammuta valot ja sytytä pöytään muutama kynttilä. 
Hämärällä ja tulella on alkukantainen, rauhoittava vaikutus.

Laita vaikkapa youtubesta soimaan nukahtamiseen tai meditaatioon tarkoitettua musiikkia
Se vaikuttaa aivoihin eri tavalla kuin suora puhe.

Muuta myös oma toimintasi ja käyttäytymisesi kaikilta osin mahdollisimman rauhalliseksi. 
Puhu hiljaa ja liiku rauhallisesti. 
Oman äänen korottaminen virittää lapsenkin kiljumaan, 
kuiskaus synnyttää ennen pitkää kuiskauksia. 
Aikuisen käyttäytyminen heijastuu lapseen.

Ota lapsi syliin, pidä hellästi, 
kuiskaile aivan iholla, jolloin lapsi tuntee hengityksesi lämmön. 
Käytä luolamiespuhetta - toistele rauhallisesti vain paria pääsanaa lauseista.
Tällainen puhe vaikuttaa eri aivojen osiin kuin monimutkainen selittäminen.
Nosta lapsi hellästi, mutta varmasti pöytään, kynttilöiden ja iltapalan ääreen. 
Istu itsekin alas ja viestitä sillä lapselle, ettei ole kiire minnekään; 
ollaan yhdessä juuri tässä ja nyt.

Keskittykää hetkeen; miten kynttilänliekki lepattaa, miten iltapala rouskuu suussa... 
Hetken taika säilyy kuiskailemalla ja olemalla aivan rauhassa.
Kun lapselle luo rauhaa kaikkien aistikanavien kautta,
kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.



maanantai 14. marraskuuta 2016

DIY: Ihana ja erilainen joulukalenteri lapselle



Joulukuun alkuun on enää parisen viikkoa, joten joulukalenteripuuhat alkavat olla jo ajankohtaisia.
Koska pidän kaikenlaisesta askartelusta ja pikkupuuhailusta, teen mielelläni joulukalenteritkin itse.
 Viime vuonna lapsilla oli poikkeuksellisesti kaupan tavarakalenterit, 
mutta niiden sijaan Aino on vieläkin muistellut aivan haltioissaan toissa vuonna tekemääni joulusukkaa, 
joka toimitti meillä kalenterin virkaa. 
Tänä vuonna palaankin jälleen itse tehtyyn joulukalenteriin.
Tänä syksynä mietin pitkään, millainen kalenteri olisi lapsista ihana ja mieluinen 
ja sopisi lisäksi omaan ajatusmaailmaani. 
Viimein netin avustuksella löytyi mielestäni aivan ihana idea, 
josta myös lapsemme varmasti pitävät. 
Kalenterissa yhdistyvät perheen yhteinen aika, lämmin yhdessäolo ja 
kalenterille toki niin tärkeä pieni yllätyksellisyys.

Meille tulee iltasatu-kalenteri ❤.

Hankin kirpputorilta sopivia kirjoja, paketoin ne kauniisti ja laitoin koriin. 
Joka ilta lapset saavat valita korista vuorotellen yhden paketin ja 
sieltä paljastunut kirja luetaan iltasaduksi. 
Yhdessä, vieretysten, rauhassa ja hämärässä yhteisen, suuren peiton alla. 
Läheisyydestä nauttien.
Kirjojen lukeminen yhdessä on meillä ehdottomasti yksi lasten suosikkipuuhista ja uskon, 
että tätä kalenteria muistellaan vielä ensi vuonnakin :).

torstai 10. marraskuuta 2016

Viisi herkkuleipää isänpäivän aamiaiselle


FOCACCIA:

Meillä isänpäivän aamiainen on perinteisesti ollut ihana, 
koko perheen yhteinen hetki. 
Aamiainen on meillä oikeastaan brunssi ja
samalla nautitaan kiireettömyydestä ja yhdessäolosta.

Mies ei kuitenkaan meillä suuremmin makeista herkuista välitä,
joten vuosien varrella hänelle onkin tullut leivottua
monenlaista suolaista herkkua aamiaispöytään.
Tässä maistuvat reseptit teillekin :).

Yläkuvassa on helppo ja ihana focaccia,
päälle voi ripotella isän maun mukaan suolan lisäksi 
vielä esimerkiksi rosmariinia ja timjamia.


* * * 


ROSMARIINISÄMPYLÄT:


Mausteet maistuvat myös näissä rosmariinisämpylöissä ja
kuten muissakin ohjeissa, nämäkin mausteet on helppo vaihtaa,
jos isä rakastaa vaikkapa oreganoa tai basilikaa. 
Lyhyen, 10-15 minuutin paiston aikana ehtii sopivasti vaikka kattaa pöydän :).


* * *


SULOISET SYDÄNSÄMPYLÄT:


Tavallisesta sämpylätaikinasta saa myös ihania sydämiä
piparkakkumuotteja hyödyntämällä.
Taikinan voi halutessaan värjätä esimerkiksi punajuurella 
tai toki elintarvikevärilläkin.


* * *


SUOLAISET AAMIAISMUFFINSSIT:


Nämä muffinssit ovat olleet meillä yksi suosikeistamme:

3dl vehnäjauhoja
1,5dl kaurahiutaleita
1,5tl ruokasoodaa
suolaa
3rkl rypsiöljyä
3dl maustamatonta jugurttia
juustoraastetta
savukinkkusuikaleita
halutessasi rosmariinia ja timjamia
tarvittaessa hieman vettä tai maitoa taikinan notkistamiseen
(koostumus riippuu esim. juustoraasteen määrästä)
pinnalle erilaisia siemeniä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja jugurtti ja sekoita.
Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja ripottele päälle siemenet.
Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.


* * *


TEELEIVÄT:


Myös teeleipien reseptiä on helppo muokata isän mieltymysten mukaan.
Sekaan voi laittaa jotakin suolaista, kuten juustoraastetta, pähkinöitä,
aurinkokuivattuja tomaatteja... tai tehdä makeamman version esimerkiksi omenahillolla.


* * *

Maistuvaa ja herkullista isänpäivää kaikille!


















keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ihana DIY-lahja isälle, tämän ehdit vielä hyvin! :)



Onko isänpäivälahja vielä hankkimatta tai ideat vähissä?
Itse olen huomannut, että haluaisin joka vuosi keksiä 
aina vain entistä ihanamman idean,
joka olisi samalla oikeasti käytännöllinen, 
yhdessä lasten kanssa tehty
ja vielä ajatuksenkin tasolla oikeasti ilahduttava
tai jonkin pienen, suloisen jipon sisältävä.

Välillä tuntuu, että ajatukset alkavat kiertää kehää
ja mieleen tulee vain samoja lahjoja,
joita olemme jo aiempinakin vuosina tehneet.
Tänä vuonna lahjamme ei olekaan se kaikista käytännöllisin,
mutta ideana mielestäni niin ihana ja juuri meidän perheen näköinen,
että halusin jakaa sen vinkiksi teillekin,
jos joku muukin ilahtuisi tästä :).

Meillä yksi miehen ja lasten suurimmista yhteisistä suosikkipuuhista on legojen rakentelu.
Tuossa yhdistyy lastenkin mielestä se kaikista ihanin juttu -
yhdessä vanhemman kanssa vietetty aika -
muutenkin kivaan puuhailuun, josta nuo kaikki kolme oikeasti pitävät.
Niinpä tänä vuonna lahjaideaksi valikoituikin suloinen 
"Building memories with dad"-purkki.



Lapset saivat siis valita kotoa löytyneistä duploista
(niihin mahtuu paremmin tekstiä kuin pikkulegoihin)
haluamansa värit ja minä kirjoitin niihin lasten kertomia toiveita siitä, 
mitä he haluaisivat yhdessä isän kanssa tehdä. 
Lopuksi laitoimme duplot kauniiseen purkkiin,
josta lapset ja mies voivat sitten yhdessä palikoita valita.
Kun jokin toive on toteutettu, 
voi sen duplon laittaa vaikka purkin viereen 
ja rakentaa toteutuneista, yhteisistä hetkistä muistojen tornia :).

Meillä lasten kertomat toiveet olivat toisaalta hyvin tavallisia asioita,
mutta omasta mielestäni hyvinkin tärkeitä ja ihania.
Itse asiassa juuri tällaisia toiveita oletinkin kuulevani.
Kaikissa yhdistyy yhdessä vanhemman tai koko perheen kanssa vietetty,
kiireetön yhteinen aika. 
Mielestäni tämä kertoo paljon siitä, mikä lapsille on tärkeintä.
Onneen ja läheisyyteen ei tarvita paljoa. 

(Idea lahjaan Pinterestistä.)